Suhteellisen hyvin varustautunut

Anna Valta
Eilen teimme mahtavan päiväretken Helsingin Lammassaareen. Korviini kantautui tieto, että siellä on nyt myös esteettömät pitkospuut ja pitihän ne käydä ihan itse katsomassa. Pidän valtavasti retkeilystä ja metsissä samoiluista, pyörätuolista huolimatta. Uskomattoman paljon löytyy oikeasti saavutettavissa olevia retkikohteita ja esteettömyystietoja on myös paljon lisätty. Ilahduin esimeriksi Palmuaseman esittelemästä esteettömästä Suomenlinnasta. Ne mukulakivet ovat viimeisin paikka minne tahdon päätyä, ja arvostan todella, että myös eritavalla liikkuville mahdollistetaan patikointi vaikkapa metsän siimeksessä.
 
Eilen tutustuimme siis kauniin Lammassaaren maisemiin, kiersimme 1,5 kilometrin pituiset pitkospuut ja pysähdyimme jokaikiselle lintulavalle. Kyllä, mies on yhtäkkiä kiinnostunut lintubongaamisesta ja sillä välin kun hän tihrusti kiikareillaan, niin minä odotin ja otin aurinkoa. Täytyy sanoa, että vaikka tämä oli kiinnostava retkikohde ja ainakin hieman erilainen, niin kyllä minä mielummin samoilen Nuuksiossa. Kunnon nuotio ja metsä ympärillä, siinä on sitä jotakin. Toki tällä kertaa emme edes tavoitelleet nuotimahdollisuutta metsäpalovaroituksen vuoksi, vaan kokkasimme turvallisesti retkikeittimellä. Ja kuten Suomen suveen kuuluu, sää oli hyvin vaihteleva. Pitkospuilla aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, mutta eväshetken aikana kaikki kääntyi päälaelleen ja piti turvautua takkiin. 

Olen hyvin pitkään haaveillut omasta Trangiasta, sillä pikkutytöstä asti minussa on asunut jonkinasteinen partiolainen. Ihannoiden hiplailin aina isoveljen retkeilyvarusteita ja joskus teimme
yhdessä retkiäkin – etupihalle. Pääsinpähän ainakin keittämään soppaa Trangialla, vaikka ihan partioon asti en päässyt. Nykyään kuitenkin olen suhteellisen hyvin varustautunut retkeilijä ja pidän siitä touhusta jopa enemmän kuin grillailusta. Se on myös kivaa yhteistä puuhaa, josta me molemmat nautimme.

Eilen sovimme, että mukaan ei oteta mitää mikä ei mahdu retkireppuun, sillä olen kyllästynyt kantelemaan mukana jos jonkinnäköistä kangassäkkiä. Ostin tarkoitukseen sopivat  aterimet ja sisäkkäin kasattavat retkeilyastiat sekä äidiltä sain synttärilahjaksi ikioman Trangian! Kuinka onnelliseksi se voikaan pienen ihmisen tehdä! Lisäksi saimme kokoontaitettavat teleskooppimakkaratikut ja mies sai kauan toivotun, ihka oikean mato-ongen! Ongelle emme vielä ole ehtineet, mutta Trangia pääsi eilen retken päätteeksi käyttöön. Ostin varastoon erilaisia säilykkeitä ja pikapastoja, että retkifiiliksen iskiessä ei tarvitse välttämättä ensimmäiseksi lähteä kauppaan. Ulkona kaikki maistuu aina niin hyvälle – etenkin kahvi.