SMA ja lääkkeet

Lääkkeiden kehityksestä ja käyttöönotosta

Lääkkeen kehityksessä on osoitettava lääkkeen tehokkuus ja turvallisuus, ja kehitys tehdään vaiheittain. Lääkkeen kehitys alkaa esikliinisellä vaiheella, jota seuraa kliininen vaihe. Esikliinisessä vaiheessa lääkeainetta tutkitaan ”koeputkessa” ja sillä tehdään eläinkokeita. Kliininen vaihe taas tarkoittaa potilailla tai terveillä ihmisillä tehtäviä kokeita. Kliininen vaihe jakautuu edelleen vaiheisiin 1-3, joissa potilasmäärä kasvaa vaiheesta toiseen ja toisaalta lääkkeen tehokkuuden tutkiminen painottuu viimeisiin vaiheisiin. Lääkkeen turvallisuutta tutkitaan kaikissa vaiheissa. Kliinisen vaiheen aikajänne on harvinaislääkkeillä parhaimmillaan 5 vuotta.

Vain melko harva lääke osoittautuu kliinisissä kokeissa tehokkaaksi ja turvalliseksi. Kaikista kliinisen vaiheen aloittaneista lääke-ehdokkaista vain joka kymmenes läpäisee kaikki kliiniset vaiheet ja otetaan lopulta käyttöön. Harvinaislääkkeillä, kuten kaikki SMA:ta koskevat lääkkeet, onnistumisprosentti on hieman parempi. Kliinisen vaiheen jälkeen lääkeyhtiö hakee lääkeviranomaiselta myyntilupaa, Euroopassa EMA:lta ja Yhdysvalloissa FDA:lta. EMA:n myöntämä myyntilupa on pätevä kaikissa jäsenvaltioissa. Hakemuksen käsittely kestää kuukausia.

Kun lääke on saanut myyntiluvan, täytyy vielä odottaa päätöstä lääkkeen korvattavuudesta. Euroopassa tämä tehdään maakohtaisesti. Euroopan maat rahoittavat hoidot pääosin julkisella rahoituksella, kun taas esim. Yhdysvalloissa rahoitus perustuu pääosin yksityisvakuutuksiin.

SMA-lääkkeiden kehitys

SMA:n hoitoon on Euroopassa yksi myyntiluvan saanut lääke (Spinraza) ja Yhdysvalloissa kolme (Evrysdi, Spinraza ja Zolgensma). Uusia lääkkeitä on edelleen kehitteillä. Kehitettävät lääkkeet voivat osoittautua tehokkaammiksi tai olla esim. antotavaltaan helpompia kuin nykyiset. Lisäksi uusi lääke olisi kaupallisesti kilpailuasemassa olemassa olevien kanssa ja voisi laskea hoitojen hintaa. Tätä kautta hoidettavien potilaiden ryhmä voisi mahdollisesti laajentua.

Suomessa ei ole käynnissä eikä ole tehty SMA-lääkkeiden tutkimusta eikä kliinisiä kokeita. Lähin kliininen tutkimuskeskus on Ruotsissa, jossa on tehty hoitokokeiluja ainakin nusinerseenilla.

Vaikutusmekanismit

SMA-sairaudessa vikana on se, että elimistö ei pysty tuottamaan riittävästi SMN-nimistä proteiinia, koska sitä tuottavan geenin SMN1:n molemmat kopiot ovat virheelliset. Jostain syystä proteiinin puutteesta kärsii lähes yksinomaan liikehermot, minkä seurauksena lihaksia ei pysty käyttämään ja ne surkastuvat. (Lisää sivulla Mikä on SMA)

Suurin osa lääkeaineista pyrkii lisäämään elimistön SMN-proteiinin tuotantoa, eli korjaamaan SMA:n perussyytä. Toiset lääkkeistä tekevät tämän viemällä soluihin uuden SMN1-geenin (geeniterapia), kun taas toiset käyttävät hyväkseen kaikilla ihmisillä olevaa geeniä SMN2, jota voidaan kutsua myös SMN1:n varageeniksi. SMN2 on pientä eroavaisuutta lukuun ottamatta samanlainen kuin SMN1, mutta eroavaisuudesta johtuen tämä ei pysty tuottamaan toimivaa SMN-proteiinia. Varageeniä hyväkseen käyttävät lääkkeet pyrkivät saamaan varageenin tuottamaan toimivaa SMN-proteiinia.

Osa kehitettävistä lääkkeistä ei pyri lisäämään SMN-proteiinin tuotantoa vaan sen sijaan esim. pyrkivät vahvistamaan lihaksia tai liikehermojen signaaleja tai mahdollisesti suojelemaan liikehermoja. Näitä hoitomuotoja on ajateltu voitavan käyttää SMN-proteiinia lisäävän hoidon kanssa rinnakkaishoitona.

Käytössä olevat ja kehitettävät SMA-lääkkeet

Alla olevassa listassa ovat käytössä olevat lääkkeet ja kehitettävistä lääkkeistä vain kliinisessä vaiheessa olevat. Esikliinisessä vaiheessa on lisäksi useita tutkittavia lääkeaineita.